Perheen naisten jämähdettyä shoppailemaan Fredrik-isä lähtee yhdelle neuvoa antavalle ryypylle Rantarysän tervantuoksuiseen baariin.
Baarin oven pielessä roikkuu kalastusvehkeitä.
On verkkoja, katiskoja, rapumertoja, rysiä, köysiä ja mato-onkia.
Ja tietysti pelastusrengas, ettei savuisessa salongissa kukaan ämpäriin huku...
Ja tietysti pelastusrengas, ettei savuisessa salongissa kukaan ämpäriin huku...
Sisällä istuskelee näköjään jo aamusta kapakkaan löytänyt kylän Suutari.
Reetu tilaa baaritiskillä itselleen yhden tuopin.
Baarimikko lähtee hakemaan uutta oluttynnyriä kellarista, sillä hana tipottaa jo tyhjänä.
"Kyllähän sitä näin kuumana kesäpäivänä meneekin..."
"Kyllähän sitä näin kuumana kesäpäivänä meneekin..."
Tiskillä on baariin tulleita sanomalehtiä ja tulitikut.
Kahvimyssyn alla sumppi pysyy kuumana.
Vanhasta putkiradiosta kuuluu surumielisiä säveliä.
Suutari on saanut illan mittaan pöytäseuraa Karlssonin Sulevista ja nuoresta merimiehestä.
Baarikärpäsenä katossa näkee ja kuulee kaikenlaista: elämästä, merimatkoista, naisista...
Meheviä kalavalheitakin?
Olisiko kuitenkin jo valomerkin aika suutarille?
Tuoppinsa kumottuaan Fredrik lähtee takaisin perheensä luo. Matkalla majataloon hän jututtaa komean saaliin saanutta kalastajaa.
Rantakiville on ajautunut vanha rikkinäinen lasipullo.
Pullopostia kenties kaukaa merten takaa?