Kielokartanon perhe on saapunut pitkän ajomatkan jälkeen perille eteläsatamaan. Rantalaiturilla on jo ruuhkaksi asti väkeä, vaikka on vasta aamupäivä.
Talon seinustalla istuskelee rivi iloisia vanhoja rouvia jutustelemassa ja nauttimassa auringon lempeästä lämmöstä.
Aurinkoinen päivä on näköjään houkutellut muitakin merenrannalle viettämään ihanaa kesäpäivää. Joukossa on upeasti pukeutuneita leidejä.
Rantalaiturilla juoksentelee suloisia merimiespukuisia lapsia...
...ja reppu selässä käyskentelevä papparainen on Severi. Hänellä näyttää olevan jotain asiaa jokaiselle rannalla bongaamalleen neitokaiselle.
Arietta ja Fredrik yrittävät päästä eteenpäin laiturin ihmisvilinässä.
Tyylikkäät rouvat laiturilla ovat Esther ja Signe. Heidän hersyvä naurunsa kantautuu kauas. Valkoviini on tainnut notkistaa kielenkannat juuri sopivasti kaikkien kuulumisten vaihtoon.
"Onkohan tuo matruusipoloinen tullut merisairaaksi, kuivalla maalla?"
Arietta huolestuu.
"Onpa upea näky, merihän on suurempi kuin luulin", sanoo Arietta-äiti.
Fredrik nyökkäilee: "On, on todella komeat maisemat."
Perheen koira nuuhkii innoissaan hiekkarannalla. Se on ilmeisesti saanut vainun jostain mielenkiintoisesta...
Rantapallosta!
Sitä voisi heitellä... jos löytyisi leikkikaveri.
Fredrik lähtee hätistelemään koiraa vähäpukeisen neidin kimpusta:
"Hus sieltä, tulehan nyt heti tänne!"
"Hus sieltä, tulehan nyt heti tänne!"
"On upeat... maisemat... todellakin, todellakin", hän toistelee itsekseen hämmentyneenä.
"Fredrick!"
Arietta sihahtaa miehelleen hivenen mustasukkaisena ja ajattelee itsekseen:
Arietta sihahtaa miehelleen hivenen mustasukkaisena ja ajattelee itsekseen:
"Hmph, kaikenlaisia seireenejä ranta pullollaan, koirakin meni ihan sekaisin, miehestä puhumattakaan."
Minni ja Iines tahtovat tietysti lapioimaan hiekkalinnoja ja etsimään simpukoita ja kauniita kiviä.
Kielokartanon perhe jää hiekkarannalle nauttimaan kauniista kesäpäivästä ja iloisista rantaleikeistä.
