lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuskimppu

Kaksoset ovat lähteneet Kielometsään keräämään juhannuskukkia. Löytyihän sieltä, ainakin seitsemän erilaista kukkasta, joilla tehdä juhannustaikoja.
Kaunis kimppu!
 Äiti laittaa kukille vettä maljakkoon.
 "Kauniita kukkia", Minni miettii.
Samaa taitaa ajatella perheen koirulikin.
"Pitäähän tästakin tietysti ottaa valokuva... äitii, tuu kuvaamaan",
 kaksoset huutavat yhteen ääneen.
Ja äitihän kuvaa... kamera on aina valmiina.

  Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Minimeripäivien tunnelmakuvia

Pitkin aamuöistä joen uomaa 
kulki perhe retkimuonaa
repussaan 
kohti meren rantaa
pohtimaan kukin haaveitaan.
Sisämaan rauha liukui pois
kun tuuli toi meren oudot äänet 
kuultavaksi retkeläisten 
poloisten.
Isä oli väsynyt mies,
väsynyt maailman tuskaan puuttumaan,
väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin,
vannomaan nimeen jumalista julmimman.
Meri on suurempi kuin luulin,
sanoi äiti hymyhuulin,
suuteli siskon pientä otsaa,
se on suuri ja suolainen.

Me joimme kotona keitetyt kahvit,
veimme leijat tuuleen tanssimaan,
isä nautti tilkan tummaa murhettaan.
Ja päivä kuuma yöksi kutistui,
tuuli jatkoi lauluaan.
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden,
ja urheuden.

 Isä jäi puuksi meren rantaan
meren raivopäisen rantaan.
Isä jähmettyi ja juuttui
kunnes tuuleksi muuttui.
Minä perin kartanot ja kunnaat
perin joen kuivan uoman
ja pian kunniaani kuivun 
minäkin.
Isä oli väsynyt mies,
väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Ja minäkin väsyn kohta
ja lähden meren rantaan haihtumaan.

Ja sinä poikani jäät.
(san. Edu Kettunen: Retki meren rantaan)


Kiitos
Seijalle ja Erjalle
ihanasta tapahtumasta ja järjestelyistä,
mukana olleille hauskasta seurasta, kaikesta lisärekvisiitasta, legendaarisista henkilöhahmoista, improvisoinnista ja heittäytymisestä.

Erityiskiitos uskomattoman taidokkaista ja kekseliäistä lavastuksista sekä upeista kuvausrekvisiitoista
minirakennusmestarille, Erjalle.
Alkuperäinen kuva: Erja Helander
Neiti näppäräkin kävi näpsimässä valokuvia ennen kotimatkaa.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Ihanat naiset rannalla

Auringon painuessa horisonttiin Minimeripäivien vierasjoukkokin harvenee. He lähtevät kotimatkalle, kukin omiin suuntiinsa, yksi toisensa jälkeen. Rantabulevardi hiljenee, puheensorina vaimenee. 
Vai vaimeneeko?
Nämä iloiset rouvat jaksavat istua iltaa myöhään. Ja jaksaahan sitä, kun ystävä vieressä antaa voimaa ja tukea: Venny ja Meeri ovat erottamattomia.
Tämä seireeni näyttää palvovan aurinkoa viimeiseen säteeseen asti.
Yhtäkkiä auringonlaskun punertamalle rantalaiturille ilmestyy häikäisevän kauniita tyttöjä.
 Upeita kaunottaria rantaputiikin edessä.
Kuka hän oikein on?
Näyttää aivan jäävuoreen törmänneen Titanic-laivan Roselta...
 On se hän!
Rantaviivan tuntumassa Esther on upottanut varpaansa santaan ja heiluttelee ohikulkeville banaanilaivoille:
Hiio-ohoi!
Rannan romantiikka kukoistaa iltaruskossa...
Salme ja Arvo ovat vihdoin löytäneet toisensa.
Aurinko jatkaa laskuaan taivaanrannan taa.
Kesäilta kääntyy yöksi ja Minimeripäivät päättyvät. Mutta ehkä ensi vuonna tapaamme uudestaan!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Rantarysän baarissa

Perheen naisten jämähdettyä shoppailemaan Fredrik-isä lähtee yhdelle neuvoa antavalle ryypylle Rantarysän tervantuoksuiseen baariin.
Baarin oven pielessä roikkuu kalastusvehkeitä.
On verkkoja, katiskoja, rapumertoja, rysiä, köysiä ja mato-onkia.
Ja tietysti pelastusrengas, ettei savuisessa salongissa kukaan ämpäriin huku...
Sisällä istuskelee näköjään jo aamusta kapakkaan löytänyt kylän Suutari.
 Reetu tilaa baaritiskillä itselleen yhden tuopin. 
Baarimikko lähtee hakemaan uutta oluttynnyriä kellarista, sillä hana tipottaa jo tyhjänä.
"Kyllähän sitä näin kuumana kesäpäivänä meneekin..."
 Tiskillä on baariin tulleita sanomalehtiä ja tulitikut. 
Kahvimyssyn alla sumppi pysyy kuumana. 
Vanhasta putkiradiosta kuuluu surumielisiä säveliä.
Suutari on saanut illan mittaan pöytäseuraa Karlssonin Sulevista ja nuoresta merimiehestä.
Baarikärpäsenä katossa näkee ja kuulee kaikenlaista: elämästä, merimatkoista, naisista...
Meheviä kalavalheitakin?
Olisiko kuitenkin jo valomerkin aika suutarille?
 Tuoppinsa kumottuaan Fredrik lähtee takaisin perheensä luo. Matkalla majataloon hän jututtaa komean saaliin saanutta kalastajaa. 
Severikin on paikalla ihastelemassa auringonlaskua.
Rantakiville on ajautunut vanha rikkinäinen lasipullo.
Pullopostia kenties kaukaa merten takaa?