Minimeripäivien tunnelmakuvia

Pitkin aamuöistä joen uomaa 

kulki perhe retkimuonaa
repussaan kohti meren rantaa

pohtimaan kukin haaveitaan.

Sisämaan rauha liukui pois

kun tuuli toi meren oudot äänet 
kuultavaksi retkeläisten 

poloisten.

Isä oli väsynyt mies,

väsynyt maailman tuskaan puuttumaan,

väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin,

vannomaan nimeen jumalista julmimman.

Meri on suurempi kuin luulin,

sanoi äiti hymyhuulin,

suuteli siskon pientä otsaa,

se on suuri ja suolainen.

Me joimme kotona keitetyt kahvit,

veimme leijat tuuleen tanssimaan,

isä nautti tilkan tummaa murhettaan.

Ja päivä kuuma yöksi kutistui,

tuuli jatkoi lauluaan.

Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden,

ja urheuden.

 Isä jäi puuksi meren rantaan

meren raivopäisen rantaan.

Isä jähmettyi ja juuttui

kunnes tuuleksi muuttui.

Minä perin kartanot ja kunnaat

perin joen kuivan uoman

ja pian kunniaani kuivun 
minäkin.

Isä oli väsynyt mies,

väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.

Ja minäkin väsyn kohta

ja lähden meren rantaan haihtumaan.

Ja sinä poikani jäät.

(san. Edu Kettunen: Retki meren rantaan)

Kiitos
Seijalle ja Erjalle
ihanasta tapahtumasta ja järjestelyistä,
mukana olleille hauskasta seurasta, kaikesta lisärekvisiitasta, legendaarisista henkilöhahmoista, improvisoinnista ja heittäytymisestä.

Erityiskiitos uskomattoman taidokkaista ja kekseliäistä lavastuksista sekä upeista kuvausrekvisiitoista

minirakennusmestarille, Erjalle.

Alkuperäinen kuva: Erja Helander

Neiti näppäräkin kävi näpsimässä valokuvia ennen kotimatkaa.