perjantai 20. kesäkuuta 2014

Minimeripäivien tunnelmakuvia

Pitkin aamuöistä joen uomaa 
kulki perhe retkimuonaa
repussaan 
kohti meren rantaa
pohtimaan kukin haaveitaan.
Sisämaan rauha liukui pois
kun tuuli toi meren oudot äänet 
kuultavaksi retkeläisten 
poloisten.
Isä oli väsynyt mies,
väsynyt maailman tuskaan puuttumaan,
väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin,
vannomaan nimeen jumalista julmimman.
Meri on suurempi kuin luulin,
sanoi äiti hymyhuulin,
suuteli siskon pientä otsaa,
se on suuri ja suolainen.

Me joimme kotona keitetyt kahvit,
veimme leijat tuuleen tanssimaan,
isä nautti tilkan tummaa murhettaan.
Ja päivä kuuma yöksi kutistui,
tuuli jatkoi lauluaan.
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden,
ja urheuden.

 Isä jäi puuksi meren rantaan
meren raivopäisen rantaan.
Isä jähmettyi ja juuttui
kunnes tuuleksi muuttui.
Minä perin kartanot ja kunnaat
perin joen kuivan uoman
ja pian kunniaani kuivun 
minäkin.
Isä oli väsynyt mies,
väsynyt maailman tuskaan puuttumaan.
Ja minäkin väsyn kohta
ja lähden meren rantaan haihtumaan.

Ja sinä poikani jäät.
(san. Edu Kettunen: Retki meren rantaan)


Kiitos
Seijalle ja Erjalle
ihanasta tapahtumasta ja järjestelyistä,
mukana olleille hauskasta seurasta, kaikesta lisärekvisiitasta, legendaarisista henkilöhahmoista, improvisoinnista ja heittäytymisestä.

Erityiskiitos uskomattoman taidokkaista ja kekseliäistä lavastuksista sekä upeista kuvausrekvisiitoista
minirakennusmestarille, Erjalle.
Alkuperäinen kuva: Erja Helander
Neiti näppäräkin kävi näpsimässä valokuvia ennen kotimatkaa.