Reetu on palannut ruokakaupasta. Hän on säntäillyt jouluruuhkassa ympäri pitäjää tarjousten ja kanta-asiakasalennusten perässä. Hän saapuu vasta illalla kotiin kaikkien kantamustensa kanssa ja alkaa purkaa kauppakasseja.
"Toitko isi mitään hyvää?" ruinaa Minni kauppakassin edessä.
"Tässä on tämä joulukukka", Fredrik ojentaa puketin äidilleen.
Lähileipomosta Fredi haki tuoretta joululimppua, maalaisleipää, karjalanpiirakoita, patonkeja ja sämpylöitä.
Näillä pitäisi joulunpyhät pärjätä: jauhoja, sokeria, maitoa, kermaa, kananmunia, leivinpaperia, alumiinifoliota, keksejä, limsaa, teetä, kahvia, suklaakonvehteja, maitoja, viilipurkkeja, rosolliaineksia.
Mutta...
Mutta...
Fredrik sanoo vakavalla äänellä: "Istahdapas äitimuori nyt tuolille, minulla on huonoja uutisia."
"No, herran tähden sentään, mitä nyt on tapahtunut", Elvi henkäisee.
"Joulukinkut olivat loppuneet kaikista kaupoista, yhtään sianpotkaa ei pakastealtaissa enää ollut jäljellä missää superhyperextrakaupassa", Fredrik selittää.
"Sus' siunatkoon!" Elvi voivottelee. "Mitenkäs nyt, pitäähän joulupöytään kinkku saada..."
"Olen vähän miettinyt...", Fredrik madaltaa ääntään: "että jos tuo emakko pantaisiin teuraaksi. Kun on hätätilanne."
