Lunta maassa

Kielokujalle on satanut ensilumi!
Minni ja Iines tahtovat heti pihalle kokeilemaan, joko kelkalla voi laskea mäkeä. Fredrik-isä hakee tyttöjen pinkin kelkan Kielokartanon ulkovajasta. Pipot päähän ja kaulaliinat kaulaan, ja sitten pihalle kelkkailemaan.

Ulkona onkin hyytävän kylmä tuuli.
Fredrick-isä kietoo kaulaliinaansa tiukemmalle.

 "Jee, ihanaa valkoista ja kylmää lunta", Iines hihkuu.

 Minni istahtaa kelkan kyytiin. "Vedä oikein lujaa, isi!"

"Nyt on jo minunkin vuoro!" Iines huutaa Minnille.
"Istukaa nyt molemmat kyytiin, niin isi vetää teitä kelkassa", Fredrik-isä kehottaa.

Tytöt eivät saa päätettyä, kumman vuoro on istua edessä ja kumman takana. Pienestä nahistelusta kasvaa pian ilmiriita.

 Minni huitaisee vahingossa Iinestä, ja käsi osuu siskoa leukaan.

"Auts, se sattui! Katso vähän mihin huidot, senkin pönttö!"

 Iines suuttuu Minnille ja kostaa tönäisemällä siskonsa kumoon. Minni kaatuu mukkelismakkelis kelkan viereen lumeen.

 "Siitäs sait, senkin tyhmä takkutukka", Iines tiuskaisee Minnille. Kunhan Minni kömpii kinoksesta ylös, hän kostaa Iineksen tönäisyn, ja pian myös Iines makaa maassa. "Ihan oikein sinulle, itkupilli, mitäs tönäisit minua."

Tytöt eivät saa sovittua riitaa, vaan nahistelu jatkuu edelleen.
"Mutta kun se oli Iines, joka tönäisi minut ensin kumoon", Minni valittaa isälleen, joka ottaa kelkan pois tytöiltä.

"Eihän tämä peli nyt vetele ollenkaan, lopettakaa tuo riiteleminen nyt heti!" komentaa isä.

Minniä kiukuttaa, ja hän potkii lunta isänsä päälle: "Tyhmä isi, anna se kelkka heti takaisin!" Iines roikkuu kelkan jalaksessa nyyhkyttäen: "Ei saa ottaa kelkkaa pois, yhyy!"

Fredrik-isä hermostuu nyt toden teolla kaksosille. Eiväthän tyttölapset noin voi toisiaan muksia ja kiukkuilla isälleen. Isä komentaa tytöt sisälle. "Tähän loppui kelkkaretki, mars sisälle siitä molemmat!"

Tuleekohan näille tappelupukareille molemmille arestia?